Digiturvauhkat kehittyvät jatkuvasti ja seuraavat kaiken muun tapaan tiettyjä trendejä. Kun huijari onnistuu kehittämään tuottavan ja menestyksekkään uhkan, vääjäämättä monia muita samantyylisiä huijauksia seuraa perässä. Samalla erilaiset suojausjärjestelmät kehittyvät jatkuvasti ja uusia tulee, koska suojauksen on kyettävä peilaamaan jatkuvasti kehittyvää uhkamaisemaa.

Monenlaisia teknisiä suojausjärjestelmiä on, joiden avulla organisaatio voi automatisoida digiturvatyötä ja parantaa sen tasoa. Nykyään nosteessa ovat tekoälyä hyödyntävät ratkaisut, jotka voivat esimerkiksi seurata ihmisten sähköpostin käyttöä tunnistaakseen sieltä hyökkäyksiin viittaavia poikkeavuuksia tai seurata verkkoliikennettä tunnistaen tavallisista haittaohjelmista poikkeavia piilouhkia.

Suuren suojausjärjestelmämäärän keskellä oleellista on ymmärtää, mitkä ovat meidän toimintamme kannalta oleellisia uhkia, eli millaisiin järjestelmiin juuri meidän kannattaisi panostaa? Jos otamme järjestelmän käyttöön, onko meillä tarpeeksi osaamista, aikaa ja ymmärrystä hyödyntää sitä menestyksellä? Suojausjärjestelmien käyttö vaatii esimerkiksi ymmärrystä toiminnan normaalista, jotta väärät hälytykset osataan erottaa todellisista uhkatilanteista.