Staattiset skannaukset koodiin ovat ensimmäinen askel riskialttiiden haavoittuvuuksien havaitsemiseksi. Kun palvelu on otettu käyttöön, se kuitenkin altistuu uudenlaisille hyökkäyksille (esim. cross-site scripting tai tunnistautumisen ongelmat). Näitä voidaan pyrkiä tunnistamaan tunkteutumistestauksella.
Organisaatio tekee säännöllisesti haavoittuvuusskannausta, jossa etsitään tietokoneista, työasemista, mobiililaitteista, verkoista tai sovelluksista tunnettuja haavoittuvuuksia. Skannausta on tärkeää tehdä myös merkittävien muutosten jälkeen.
On huomioitava, että haavoittuvaa lähdekoodia voi löytyä niin käyttöjärjestelmäohjelmistoista, palvelinsovelluksista, loppukäyttäjäsovelluksista, kuin esimerkiksi laiteohjelmistotason (firmware) sovelluksista sekä ajureista, BIOS:ista ja erillisistä hallintaliittymistä (esim. iLo, iDrac). Ohjelmistovirheiden lisäksi haavoittuvuuksia aiheutuu konfiguraatiovirheistä ja vanhoista käytänteistä, esimerkiksi vanhentuneiden salausalgoritmien käytöstä.
Organisaation häiriönsietokykyvyn testausohjelmassa on varauduttu tarjoamaan kaikki tarvittava tukeva asiantuntijatyö valituille häiriönsietokykytestaustoimille. Tähän voi sisältyä esimerkiksi suorituskykytestausta, päästä päähän -testausta, tunkeutumistestausta tai lähdekoodin tarkistuksia.
Tähän liittyviin häiriönsietokyvyn testaustoimiin voi kuulua esimerkiksi haavoittuvuusskannauksia, muiden skannausohjelmistojen käyttöä, verkkoturvallisuuden arviointeja, fyysisen turvallisuuden tarkastuksia tai muunlaisia puuteanalyysejä.