Kyberrikolliset voivat hyödyntää konfigurointivirheitä tai teknisiä haavoittuvuuksia sovelluksissa, palomuureissa tai verkoissa päästäkseen käsiksi tietoihimme.
Organisaation on käytettävä defense-in-depth -tekniikoita verkkohyökkäyksiltä suojautumiseen, niiden havaitsemiseen sekä niihin vastaamiseen. Tekniikoiden pitäisi soveltua niin fyysisten, loogisten kuin hallinnollisten kontrollien valvontaan.
Tietoliikenneverkon vyöhykkeistäminen ja suodatussäännöstöt on toteutettava monitasoisen suojaamisen periaatteen mukaisesti.
Tietoliikenneverkon jakaminen ko. turvallisuusluokan sisällä erillisille verkkoalueille (vyöhykkeet ja segmentit) voi tarkoittaa esimerkiksi tietojen suojaamisen näkökulmasta tarkoituksenmukaista työasema- ja palvelinerottelua, kattaen myös mahdolliset hankekohtaiset erottelutarpeet.
Vaatimus voidaan täyttää alla mainituilla toimenpiteillä:
Organisaation verkoille on määritelty omistaja. Omistaja vastaa verkon rakenteen suunnittelusta ja sen dokumentoinnista.
Verkon suunnittelussa käytetään tarpeen mukaan erillisiä verkkoalueita. Verkkoalueet voivat olla määritelty mm.:
Eriyttäminen voidaan toteuttaa joko fyysisesti erillisillä verkoilla tai loogisesti erillisillä verkoilla.
Tietojenkäsittely-ympäristö on erotettu julkisista tietoverkoista ja muista heikomman turvallisuustason ympäristöistä riittävän turvallisella tavalla.
Tietojärjestelmien erottelu on eräs vaikuttavimmista tekijöistä salassa pidettävän tiedon suojaamisessa. Erottelun tavoitteena on rajata salassa pidettävän tiedon käsittely-ympäristö hallittavaksi kokonaisuudeksi, ja erityisesti pystyä rajaamaan salassa pidettävän tiedon käsittely vain riittävän turvallisiin ympäristöihin. Ympäristöjen erottelu voidaan toteuttaa esimerkiksi palomuuriratkaisun avulla.
Organisaatiolla on oltava strategia kyberturvallisuusarkkitehtuurin kehittämiselle ja ylläpidolle.
Strategian on sovittava yhteen organisaation kyberturvallisuusohjelman ja organisaation arkkitehtuurin kanssa.
Arkkitehtuuriin on sisällytettävä: